Säätiön vaikuttamistoiminnassa keskityimme sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen sisältöihin ja erityisesti asiakasmaksulain uudistamiseen. Molemmat hankkeet kariutuivat viime metreillä, mutta uuden hallituksen jatkotyössä on ollut ilo huomata, että äänemme on monelta osin kuultu.

Päihdehuollon asiakkaiden tai peliongelmaisten asema ei kuitenkaan näyttänyt oleellisesti parantuvan – kunnat olivat varovaisia uudistamaan tai etenkään laajentamaan palvelutoimintaansa vaikeasti ennakoitavassa tilanteessa.

Säätiö keskittyi seuraamaan myös alkoholilain uudistuksen vaikutuksia ja muun päihdetilanteen kehitystä maassa. Vaikka kymmenen vuotta jatkunut alkoholin kokonaiskulutuksen lasku pysähtyi, kasvu jäi onneksi maltilliseksi. Nuorten humalahakuisuus näytti edelleen vähenevän, mutta huumeiden kokeilun käyrät jatkoivat kasvuaan. Väestön jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin jatkui, ja tähän oli kiinnitettävä huomiota tulevaisuutta suunniteltaessa.

Säätiön sisäisessä toiminnassa pitkäkestoisin hanke olikin uuden strategian valmistelu. Sitä tehtiin koko vuosi, koska pyrittiin siihen, että kaikki henkilöstöryhmät pääsevät osallistumaan prosessiin. Perusteellisen etenemisen hyviä puolia olikin juuri yhteisen keskustelun mahdollisuus. Seuraavan vuoden toimintasuunnitelma päätettiin rakentaa tiiviisti strategian ajatusten ja tavoitteiden pohjalle.

Kulunut vuosi oli edellisen strategiakauden viimeinen, ja sitä toteutettiin viiteen kehitysohjelmaan keskittyen. Ohjelmien (1) sosiaalisen integraation ja haittojen vähentämisen, (2) työelämän päihdehaittojen vähentämisen ja sosiaalisen työllistämisen edistämisen, (3) päihde- ja meilenterveyspalvelujen saavutettavuuden parantamisen, (4) pelihaittojen vähentämisen ja (5) tiedon saatavuuden lisäämisen alueilla edistyttiin suunnitelmien mukaisesti, monin osin niiden ylikin. Tavoitteita seurattiin tarkoin.

Uuden kynnykselläkin monet peruspulmat jatkuvat. Sosioekonomiset erot sekä nuorten riskikäyttäytymisessä että päihdekuolleisuudessa näyttävät hyvin pysyviltä. Keskeisenä haasteenamme on vaikuttaa siihen, että tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa, etenkin järjestelmän perustasolla on riittävät välineet tunnistaa, auttaa ja ohjata niitä asiakkaita, joiden elämänhallinta on väliaikaisesti tai pysyvästi horjunut.

Ajantasaisen tiedon puute on jatkuva haaste. Koska säätiön mahdollisuudet oman tutkimuksen laajentamiseen ovat rajalliset, keskityimme rakentamaan yhteistyösuhteita yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Iloksemme näyttää siltä, että säätiön tutkijat ovat kysyttyjä yhteistyökumppaneita sekä kotimaassa että kansainvälisillä areenoilla.

Kehittämistoiminnassa keskitymme tulevaisuudessa sekä lapsiperheiden että yksinäisten ihmisten avun saamisen ehtoihin, mutta tiedon tuotannossa myös siihen, miten palvelujärjestelmä ja kansalaisten sosiaaliturva muuttuvat. Erityispalveluista avun saavien asiakkaiden määrä on kymmenessä vuodessa vähentynyt noin kolmanneksen. Laitoskuntoutuksessa eri asiakkaiden määrä on lähes puolittunut.

Kun palvelut sähköistyvät ja edellyttävät kansalaisilta digitaalisten välineiden käyttöä, huono-osaisimmat jäävät helposti järjestelmän ja avun ulkopuolelle. Kehittyvä palveluyhteiskunta tarvitsee yleisen sähköistymisen ohella aivan erityisesti sellaista digitalisaatiota, joka mallintaa ja toteuttaa mukana pitämisen eetosta.

A-klinikkasäätiö toteuttaa sääntöjensä mukaista tarkoitustaan ehkäistä ja vähentää päihde- ja mielenterveyshaitoja sekä muita sosiaali- ja terveysongelmia tiiviissä yhteistyössä palvelutoimintaan keskittyvän tytäryhtiönsä A-klinikka Oy:n kanssa.

Terveisin,

toimitusjohtaja Olavi Kaukonen
hallituksen puheenjohtaja Pekka Hakkarainen